Aggression monet kasvot
Mitä kaikkea aggressio ja viha tarkoittavat?
Aivan ensin on ymmärrettävä se, etteivät viha ja aggressio ole synonyymeja keskenään. Aggressio on paljon laajempi käsite kuin viha, sitä voisikin kuvata toimintakykyä vahvistavaksi sisäiseksi voimaksi – silloin kun se toimii meidän parhaaksemme. Aggressiolla on kuitenkin myös kielteinen voimansa, jolloin viha ei pääse kanavoitumaan tavalla, joka olisi rakentava. (kts. vahingollinen aggression ilmaisu alempana tekstissä)
Viha on yksi ihmisen perustunteista surun, inhon, pelon, mielihyvän ja hämmästyksen ohella. Tunteilla on aina tarkoituksensa ja niitä voikin pitää ikään kuin kompasseina: Mitä korjausaskeleita minun kenties tulisi ottaa tämän tunteen viitoittamana? Mihin suuntaan tämä tunne minua ohjaa? Mitä tämä tunne yrittää kertoa minulle siitä, mitä tarvitsisin? Tunteet eivät ole koskaan väärässä, vaikka ihmisellä onkin usein taipumusta syyllistää itseään tietyistä ns. negatiivisista tunteista. Olisi ylipäätään parempi puhua vaikeista tai haastavista tunteista, ei negatiivisista. Eihän tunnetta, joka on ystävällisesti tullut kertomaan tärkeää viestiään kannata nimitellä negatiiviseksi! Tunne on ystävä! Se tahtoo meille vain hyvää.
Emme siis voi valita tunteitamme, niinpä emme voi väittää niitä vääriksikään. Se ei ole mahdollista. Asiassa menevät usein puurot ja vellit sekaisin, koska tunne ei ole koskaan väärä, mutta se miten REAGOIMME tunteeseemme, voi todellakin olla väärä ja aiheuttaa paljon harmia ja mielipahaa niin itsellemme kuin läheisillemme.
Vihan muunnoksia tai samantapaisia tunteita ovat esim. raivo, suuttumus, kiukku, mielipaha, närkästys, ärtymys, inho ja harmi. Vihan tunnetta ei ole aina helppoa löytää itsestään, etenkään jos aggressio on ollut pitkään piilossa ja pois painettuna. Ihminen on saattanut koko elämänsä uskotella itselleen, ettei hän kerta kaikkiaan tunne mitään vihan tapaistakaan. Kaikissa meissä se kuitenkin majailee, viha ja aggressio, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että se on toisinaan hyvinkin näkymättömissä. Edistystä on tapahtunut, kun voi ilmaista olevansa ärtynyt tai närkästynyt, vaikka sana ”viha” olisi vielä liian suuri.
Sekin on tärkeää ymmärtää, että vihan takana on usein epävarmuutta, pelkoa, pettymystä, häpeää, hylätyksi tulemisen pelkoa, sisäistä turvattomuuden tunnetta, hätää, tarvetta läheisyydelle tai lohdutukselle. Eli paljon pehmeämpiä tunteita, jotka on helpompaa ilmaista olemalla vihainen kuin paljastamalla varsinaista tunnettaan, joka voi olla itsellekin hämärän peitossa.
Aggression vahingollisen ilmaisun muodot
Aggressiota voidaan ilmaista vahingollisella tai rakentavalla tavalla. Vahingollisesta tavasta on kyse silloin, kun aggression ilmaisu on epäsuoraa ja passiivista, se kohdistuu itseen tai on suorastaan tuhoavaa.
Epäsuora, passiivinen aggressio (ns. passiivis-aggressiivinen käytös) näkyy ulospäin monin eri tavoin, joita ei välttämättä ymmärrä aggression ilmaisuksi, jos asiaa ei pysähdy hetkeksi miettimään. On hyvin tavallista käyttää epäsuoraa aggressiota ja jos tutkailet omaa käyttäytymistäsi, saatat huomata olleesi (tai olet saanut toiselta henkilöltä palautetta käytöksestäsi) joskus ylen määrin kriittinen, turhautunut, katkera, kaunainen, sarkastinen, ivallinen, halveksiva, pilkkaava, kyyninen (välinpitämätön ja pessimistinen), kateellinen, vähättelevä, tuomitseva, mitätöivä, juoruileva tai manipuloiva (esim. syyllistävä tai marttyrimainen), jotka edustavat kaikki epäsuoraa aggression ilmaisua. Myös mykkäkoulu, mököttäminen, ylimielisyys, omahyväisyys ja toisen yläpuolelle asettuminen ovat epäsuoria tapoja ilmaista omaa aggressiota.
Miksi me sitten toimimme näin? Miksi emme vain sano suoraan ja selkeästi mitä tarkoitamme, vaan ilmaisemme vihan, harmin ja ärsytyksen tunteitamme kiertoteitse, epäsuorasti?
Usein on kyse opituista malleista jo lapsuudesta lähtien. Monille on opetettu, että aggression suora näyttäminen on sopimatonta, ehkä jopa jotain, mitä tulisi hävetä. Aggression suoraa ilmaisua ei ole koskaan opittu näkemään hyväksyttävänä ja turvallisena tapana. Aggression ja vihan suora ilmaisu saattaa pelottaa myös siksi, että henkilöllä voi olla ns. konfliktinpelko, jolloin hän uskoo, että riita tai erimielisyys johtaa itsestään selvästi johonkin vakavaan. Saatetaan ajatella, että tulee hylätyksi toisen ihmisen taholta, jos ilmaisee tälle suoraan harminsa aiheen. Tällöin ei nähdä sitä, että oikeastaan epäsuora ilmaisu ja kiertely pahentavat tilannetta ja ajan kanssa kääntyy itseä vastaan.
Varsin usein kiertelevä ja kaarteleva epämääräinen tyyli ilmaista omaa vihan tunnetta johtuu yksinkertaisesti taidon puutteesta. Jos ei ole koskaan nähnyt rakentavaa ja suoraa aggression ilmaisua, miten ihmeessä sitä osaisi itse? Monella on kokemusta lapsuudessaan esim. marttyrivanhemmasta, joka pitää mykkäkoulua tai alkoholistivanhemmasta, joka on kääntänyt aggression itseään kohtaan. Surullisia ovat myös ne tapaukset, joissa aggressio on kohdistunut johonkin perheenjäseneen väkivallan muodossa. Lohdun ja kannustuksen sana kuitenkin tässä vaiheessa niille, jotka kokevat rakentavan vihan ilmaisun taitonsa olevan puutteellinen: Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia tätäkään taitoa. Se kysyy halua opetella tuntemaan itseään paremmin ja tunteiden säätelytaitoja, joita voi aina parantaa.
Itseen kohdistuva aggressio tarkoittaa sitä, että viha, joka olisi tarkoitettu jollekin toiselle, kohdistuukin omaa itseä kohti. Ihminen ei kykene olemaan vihainen sille, kelle hänen kuuluisi, jolloin vihan suunta kääntyy väärin päin ja ihminen tulee vihaiseksi itselleen. Näin syntyy itsesyytöksiä ja kriittistä sisäistä puhetta, joka yrittää saada ihmisen vakuuttuneeksi omasta viallisuudestaan ja syyllisyydestään. Sisäänpäin kääntyessään aggressio voi hakeutua masennuksen tai jonkin muun itseä vahingoittavan tavan tai toiminnan muotoon. Päihteiden käyttö on yksi suomalaisten yleinen tapa kohdistaa aggressiota itseen päin.
Kolmas vahingollinen aggression muoto on ehkäpä ilmeisin ja helpoin tunnistaa, koska kyse on usein näkyvästä väkivallasta. Väkivaltaa on tosin monenlaista, joista esim. henkinen väkivalta saattaa verhoutua ja piiloutua niin, ettei sen kohde välittömästi ymmärrä joutuneensa toisen henkilön aggression kohteeksi.
On hyvä huomata, että ihminen tarvitsee aggressiota saavuttaakseen päämääriään ja edistääkseen itselleen tärkeitä asioita. Aggressiota tarvitaan siihenkin, että nousemme aamulla ylös, teemme aamutoimemme ja ryhdymme päivän töihin. Aggressiota voi siis ajatella ikään kuin toimeenpanevana voimana, joka ei ole pelkästään tunne vaan ikään kuin sisäinen voiman lähde, joka antaa päättäväisyyttä ja energiaa toimia omien arvojen ja rajojen mukaisesti.
Rakentava aggressio elämän voimana
Rakentavaa aggression ilmaisua edustavaa käyttäytymistä ovat esim. suoruus ja päättäväisyys, jolloin ilmaiset oman mielipiteesi rauhallisesti ja selkeästi ilman hyökkäävää tai toista loukkaavaa asennetta. Jos jokin tilanne uhkaa hyvinvointiasi, rakentavan aggression voimalla pystyt sanomaan ”ei”, eli rajaamaan mitä hyväksyt ja mitä et. Tällöin puolustat itseäsi ja omia arvojasi ja periaatteitasi eli kunnioitat itseäsi. Rakentavaa aggressiota tarvitaan myös puolustaessa toisten ihmisten oikeuksia tilanteissa, joissa huomaa toisen kaltoinkohtelua.
Aggression rakentava suuntaaminen kysyy siis tietynlaista rauhallista jämäkkyyttä, jolloin omat mielipiteet sanotaan asiallisesti tavoitellen ymmärrystä ja kompromisseja hyökkäyksen sijaan. Jos tunteet uhkaavat yltyä hallitsemattomiksi, viisas aggression käyttö ohjaa rauhoittumaan tilanteesta pois.
Miksi rakentava tapa toimii? Mitä saavutat sillä? No, tarpeesi pääsevät täyttymään. Jos kaipaisit esim. halausta puolisoltasi, saat sen todennäköisimmin, kun otat myönteisen aggression käyttöösi ja pyydät sitä halausta. Aggressio on myönteisessä muodossaan toimeenpaneva, eteenpäin vievä voima, jonka seurauksena saat asioita aikaiseksi. Jos päädyt halauksen tarpeessasi epäsuoruuteen, saatat tokaista esim. ”Minunko täällä pitää kaikki tehdä?”, jonka seurauksena puolisosi luonnollisesti ärtyy, etkä sinä saa mitä tarvitsisit. Kärjistetty esimerkki toki, mutta ei mitenkään epätavallinen tilanne.
Vihan purku
Jos kokee olevansa jatkuvasti kovin vihainen, on jotain menneisyydessä luultavasti jäänyt käsittelemättä loppuun saakka. Vihan tunne saattaa tällöin olla suojaamassa joltain vielä kipeämmältä, joka ei ole vielä uskaltautunut päivänvaloon.
On hyvä etsiä itselleen sopivia keinoja purkaa ylimääräistä vihaa, jotta pääsee käsiksi siihen, mistä pinnan alla on oikeasti kyse. Elämän tarkoitus ei liene olla kroonisesti vihainen. Toki, kuka minä olen kenenkään yksilön elämän tarkoitusta määrittelemään, mutta toistaiseksi kukaan ei ole tullut terapiavastaanotolle tavoittelematta itselleen parempaa oloa ja vointia. Ja reitillä parempaan oloon, pääsee lähes poikkeuksetta työskentelemään vihan kanssa.
Keskustelut ammattilaisen kanssa on yksi työskentelytapa, mutta omin päinkin voi ja kannattaa vihaa työstää. Voimakas fyysinen aktiviteetti, mikä kenellekin sopii, auttaa vapauttamaan vihaa kehollisella tasolla ja purkamaan jännitystä, joka kehossa on. Kehollinen työskentely ylipäätään kannattaa nostaa keskustelun rinnalle tasaveroiseksi kumppaniksi vihan purun välineenä. Viha asuu nimenomaan kehossa ja kehon kautta se myös purkautuu.
Kokeile:
-juokse täysillä 5 minuuttia
-hakkaa tyynyä
-kastele iso pyyhe märäksi ja rutista sitä kaikin voimin kuivaksi
-huuda ja raivoa ääneen jossain missä sinua ei kuulla
-tanssi jotain voimakasta rytmiä
-ravistele ja tärisytä kehoasi voimakkaasti
-juo lasi kylmää vettä
-kastele kasvot kylmällä vedellä
Kehollisen työskentelyn lisäksi moni kokee kirjoittamisen hyödylliseksi vihanpurkumenetelmäksi. Voit esim. kirjoittaa kirjeen henkilölle, jota kohtaan koet vihaa. Kirjettä ei tarvitse koskaan lähettää, tarkoitus on saada paperille omat tunteet ja se riittää. Musiikin tai kuvataiteen keinoin on myös mahdollista purkaa vihaa, joka ei muutoin tunnu pääsevän riittävästi ulos. Kuuntele musiikkia, joka tuntuu resonoivan vihasi kanssa tai ota värit ja maalaa kiukkusi paperille. Hengittäminen erilaisin harjoituksin, kehon tuntemusten äärellä viipyily ja erilaiset kehoterapeuttiset hoidot voivat myös tuoda rauhaa asettua vihan tunteen äärelle ja sallia se itselleen.
Vihan purku ei välttämättä tarkoita, että kaikkien tulisi juosta ja hakata nyrkkeilysäkkiä, vaan jokaisen kannattaa tunnustella mikä tapa toimii itselle parhaiten. Vihaa voi purkaa myös rauhallisemmin. Kannustan kuitenkin kaikkia kokeilemaan kaikkea, joskus saattaa yllättyä!
Lopuksi
Sallimalla aggression monet kasvot opimme tunnistamaan sen viestit, ilmaisemaan sitä rakentavasti ja muuttamaan sen voimavaraksi, joka tukee omaa hyvinvointia. Kun opimme kohtaamaan aggression pelotta, voimme löytää sen alta uusia tapoja vahvistaa itseämme, rakentaa yhteyksiä toisiin ihmisiin ja luoda tilaa muutokselle. Kun opimme ottamaan aggression haltuun, sitä voi tulla voimavara, joka auttaa meitä sekä kasvamaan että kohtaamaan muut avoimemmin. Ehkä seuraavan kerran, kun viha nostaa päätään, voitkin nähdä sen mahdollisuutena – keinona sanoa, mitä oikeasti tarvitset.
