Hyväksynnän haku
Kaikille ihmisille on tärkeää saada tuntea olonsa hyväksytyiksi ja tärkeiksi sellaisina kuin ovat. Kyse on siis täysin normaalista ja inhimillisestä ihmisyyteen kuuluvasta tarpeesta. Joskus hyväksytyksi tulemisen tarve on kuitenkin liiallinen eli se toisin sanoen aiheuttaa ihmisessä uskomuksen, että hänen on muututtava joksikin muuksi kuin hän on tullakseen hyväksytyksi. Tällöin elämä alkaa kapeutua turhaan. Kyse on liiallisesta miellyttämisen tarpeesta jolloin ihminen pelkää, että jos kaikki eivät pidä hänestä syntyy vaikeuksia.
Liiallisen hyväksynnän tarpeen taustalla on yleensä sisäinen arvottomuuden tunne, jota ihminen yrittää paikata ulkoisella hyväksynnän haulla. Sisäinen minä ei välttämättä tiedä miten arvokas ja hieno ihminen hän onkaan, koska hän on aina määrittänyt itsensä toisten kautta. Omat arvot saattavat olla hukassa, koska niitä ei ole koskaan uskaltanut pohtia saati toteuttaa.
Hyväksynnän tunnelukko alkaa purkautua, kun ihminen saa tavalla tai toisella kosketuksen aitoon itseensä ja huomaa, kuinka hyvältä ja todelliselta se tuntuu. Kun oman itsen miellyttäminen nousee toisten ihmisten miellyttämistä tärkeämmäksi asiaksi.
Olemme kaikki erilaisia, joten löydämme itsemme myös eri tavoin. Yhteneväistä kaikille on kuitenkin se, että yleensä uudet näkökulmat löytyvät tekemällä jotain toisin kuin ennen. Vanhat tavat harvoin toimivat jos toiveena on löytää jotain uutta. Siispä haastankin jokaisen muutosta toivovan tekemään jonkin konkreettisen teon, vaikka ihan pienenkin, eri tavalla kuin ennen. Ehkä pieni muutos synnyttää vähitellen monta pientä, uutta muutosta, jolloin saattaa jossain vaiheessa huomata elävänsä keskellä jotain uutta ja parempaa.
Keskellä oman näköistä elämää.
